Ensi sunnuntai on kirkkovuodessa Hyvän paimenen sunnuntai. Entisaikaan, silloin kun isoisovanhempani olivat lapsia ja nuoria, niin moni heidän sukupolvensa lapsista ja nuorista olivat paimenessa, yleensä paimentamassa lehmiä, jotkut lampaitakin. Paimenilla oli hyvin tärkeä työ. Heidän piti kaitsea eläimiä luonnossa, kun nämä etsivät sieltä syötävää. Mutta luonnossa vaani myös petoja, kuten susia ja karhuja, jotka myös olivat nälkäisiä ja paimenten piti huolehtia siitä, ettei paimennettaville tapahtunut mitään pahaa. Paimen myös vei kaitsettavansa hyville ruokapaikoille ja puolusti kaitsettavia kaikissa vaaratilanteissa. Paimen myös etsi laumasta eksyneet ja toi heidät takaisin turvaan lauman luo. Paimenella oli usein tuohesta tehty torvi, jonka ääntä lauma osasi seurata ja kulkea paimenen perässä.
Kauan, kauan sitten, kun Jeesus eli, paimen oli hyvin tavallinen näky Israelissa, varsinkin Beetlehemin tienoilla, missä kasvatettiin lampaita. Paimenten tehtävä oli ohjata lampaat vihreille niityille, hyville ruokapaikoille ja suojella lampaita pedoilta. Paimen tunsi laumansa lampaat.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään: ” Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” Näin Jeesus teki pitkänäperjantaina, kun Hän antoi henkensä meidän puolestamme. Jeesus on meidän hyvä paimenemme, joka kulkee rinnallamme meitä rakastaen, ohjaa meitä ja puolustaa meitä vaaroissa. Jeesus on hyvä paimen, joka etsii ja hakee eksyneitä lampaita takaisin laumaansa. Silloin hän nostaa lampaan syliinsä ja kantaa kotiin. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolta laumastaan. Jeesus on hyvä paimen, jonka kaitsemassa laumassa on turvallista olla.
Sari Lahdenranta
Pappi, Someron seurakunta